Parit oikeatkin lähdöt ovat nyt kolmivuotiaalla pojulla hienosti sujuneet minun kanssani. Ennätys näyttää nyt olevan tasan 21,0, eli ihan sellainen mukava uraansa aloittavalle, ihan pari kertaa oikeasti startanneelle. Vielä kun saisi lähetettyä tuolle Lokille niitä kutsuja, niin sivuillekin saataisiin.
Star Monkey voi siis hyvin, ja harjoittelee ahkerasti. Tänään ajeltiin ihan vain reipasta hölkkää, jotta röörit auki pysyisivät, ja ai että kun poika säikähti yhtäkkiä mielettömästi pyöräilijää. En itsekään huomannut etukäteen ollenkaan, että polulle oli pienemmästä haarasta kääntymässä joku herttainen huivipäinen mummeli punaisella pyörällä. Orivauvalle se tuli myös yllätyksenä, ja voi että kuinka se ihan hätkähti.
Hyvin me mummomafiasta huolimatta ohitse menimme. Star Monkeystä on tullut iso poika, koska se ihan askeleen verran vain väisti sivullepäin, ja jatkoi saman tien reippaasti, vaikka tarkkailikin ympäristöään hetken valppaammin. Oikein se onkin: ei pyöräilijöissä ole mitään pelättävää tasapainoiselle hevoselle.
Miltähän sitten tuntuu, kun kolmivuotiskausi on ohitse? Sittenhän Star Monkey ei enää neljään kokonaiseen vuoteen ole minun vastuullani kilpailupuolella, ellei mitään yllättävää siis tapahdu. Mukavaa sen kanssa on ollut toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti