lauantai 25. joulukuuta 2010

Star Monkeyn joulu

Meidän poikakultamme se on starttaillut kiitettävästi tämän kuun puolivälin tiimoilla, ja rikkoi vauva ennätyksensäkin, kun oikein, oikein kovasti yritti. 19,5 tuli uudeksi ennätykseksi, ja taitojen lisäksi oli kyllä vähän tuuriakin matkassa. Satuimme loistopaikalle, ja koska ketään ei tientukkeena ollut, sai heppa kiihdytellä ensimmäistä kertaa kunnolla. ...myöhemmissä raveissa ei niin hyvin sitten mennytkään...

Star Monkey sai joululahjaksi meiltä kaikilta uuden (järkyttävän kalliin) toppaloimen, ja sitä se todellakin tarvitsee. Yleensä niin mukava ori on ollut koko joulun vihainen kuin ampiainen, koska ei ole oikein hakaan päässyt: pakkanen on paukkunut kolmenkymmenen asteen tienoilla. Ajolenkkikin on ollut tuskaa varsinkin minulle kuskina, vaikka käytinkin superpaksua lumikelkkahaalaria... Että toppaloimi oli todella loistava lahja.

Mutta nyt käy askel kohti uusia haasteita. Kolmivuotiskausi on kilpailuiden suhteen kesken, ja ori on itsekin juoksijana tullut hienoon sukuunsa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Tavallista treenipäivää vietettiin

Parit oikeatkin lähdöt ovat nyt kolmivuotiaalla pojulla hienosti sujuneet minun kanssani. Ennätys näyttää nyt olevan tasan 21,0, eli ihan sellainen mukava uraansa aloittavalle, ihan pari kertaa oikeasti startanneelle. Vielä kun saisi lähetettyä tuolle Lokille niitä kutsuja, niin sivuillekin saataisiin.

Star Monkey voi siis hyvin, ja harjoittelee ahkerasti. Tänään ajeltiin ihan vain reipasta hölkkää, jotta röörit auki pysyisivät, ja ai että kun poika säikähti yhtäkkiä mielettömästi pyöräilijää. En itsekään huomannut etukäteen ollenkaan, että polulle oli pienemmästä haarasta kääntymässä joku herttainen huivipäinen mummeli punaisella pyörällä. Orivauvalle se tuli myös yllätyksenä, ja voi että kuinka se ihan hätkähti.

Hyvin me mummomafiasta huolimatta ohitse menimme. Star Monkeystä on tullut iso poika, koska se ihan askeleen verran vain väisti sivullepäin, ja jatkoi saman tien reippaasti, vaikka tarkkailikin ympäristöään hetken valppaammin. Oikein se onkin: ei pyöräilijöissä ole mitään pelättävää tasapainoiselle hevoselle.

Miltähän sitten tuntuu, kun kolmivuotiskausi on ohitse? Sittenhän Star Monkey ei enää neljään kokonaiseen vuoteen ole minun vastuullani kilpailupuolella, ellei mitään yllättävää siis tapahdu. Mukavaa sen kanssa on ollut toimia.